Pink Paw Print

20.9.2017

Nahattomat eläimet ja syksy yllättivät iloisesti

Kävikö kellekään muulle niin, että odotteli vielä alkusyksystä vähän lämpöisiä, aurinkoisia alkusyksyn päiviä, kunnes hoksas, että syyskuu on pian jo ohi, ja niitä ilmoja ei koskaan tullut? Havahduin jotenkin vasta siihen, että ihan just on lokakuu, ja mää oon vielä ihan sillä mielellä, että kyllä se varmaa joku viikonloppu vielä hetkeks lämmittää! :D

No, onneksi ehdin vielä kesän lopulla nauttia hyvistä ilmoista sen verran, että ei jää harmittamaan.

Raahen reissulla ehdittiin viettää ilta laiturilla, tässä äiti ottamassa kuvia kauniista auringonlaskusta.

Pitkästä aikaa ehti poiketa maallakin, saunoa kunnon saunassa ja katsella kivoja eläimiä.

Pari viikkoa sitten käytiin Vantaalla Heurekassa tsekkaamassa Eläinten Body Worlds -näyttely. Muistan, että sillon aikanaan kun siellä oli se ihmisten vastaava versio, oisin kovasti halunnut mennä. Etäisyys oli kuitenkin silloin sen verran pidempi, ettei sitten tullut käytyä. Tässä oli kuitenkin ihan pakko päästä käymään.
Ja suosittelen kyllä kaikille, joita anatomia saattais kiinnostaa! Tai jos muuten vaan tykkää katsella siistinnäköisiä juttuja, koska onhan noi hienoja, vaikkei anatomia kiinnostaiskaan. Eläimet on siis aitoja, plastinoituja eläimiä. Ihan eri asia tutkiskella anatomiaa vierestä kolmiulotteisena kuin kirjasta tai ruudulta.

Tämä vierailu oli myös ensimmäinen vierailuni Heurekassa, ja edellisen kerran oon Tietomaassakin käynyt joskus... peruskoulussa? Oli siis ihan virkistävää päästä käymään tollasessa tieteellisessä leikkipaikassa :D Vaikka onhan suurin osa siitä melko lailla nuoremmille suunnattu, mutta mulla ei ole mitään ongelmaa innostua lapsille suunnatuista tieteen näytteistä.


Vaikka saattoi kuulostaa siltä, että mulla ois negatiivista asennetta tätä säätä kohtaan, niin älkää hämääntykö: Musta on ihanaa, että syksy on täällä. Kaapin perältä on kaivettu jo kynttilät ja lämpöviltti, ja kokonaisuuden kruunaa tee ja villasukat.

22.7.2017

Kesän festariviikonloppukuulumiset


Kesän festariviikonloppu takana! Täytyy kyllä heti ekana sanoa, että sää mukautu meidän tarpeisiin varsin hyvin! Ensin näytti, että perjantaina satais, ja loppuviikonlopun paistais, mutta perjantaina paistoikin aurinko. Sitten näytti, että lauantaina sataa, mutta lauantainakin paisto aurinko! Sunnuntaina oli oikee kunnon helle. Maanantaina sitten lämpötila laski ja oli pilvistä, eli ei ois voinu sopivammin nuo sadepilvet väistellä Joensuuta tuona viikonloppuna.



Tässä tiivistelmät fiiliksistä:
Odotetuimmat ja tykätyimmät: Haloo Helsinki, Disco Ensemble, Parov Stelar, Imagine Dragons
Odotetut ja tykätyt: Mew, Ultra Bra, Happoradio, Vesala, Jenni Vartiainen
Mitä en odottanut, mutta mitkä yllätti iloisesti: MØ, JVG
Neutraalit fiilikset: Poets of the Fall, Sonata Arctica, Teflon Brothers
Pettymys: Pariisin Kevät
En odottanut mitään, joten en pettynyt, enkä ilahtunut: Eveliina

Haloo Helsingin oon nähnyt kerran aiemmin, ja se veti silloinkin kovan keikan, joten oli tälläkin hetkellä tosi odotettu bändi mun listalla. Eikä tarvinnut pettyä. Nää on kyl oikeasti tosi taitavia live-esiintyjiä, eikä noi ilotulitukset ainakaan mitenkään vähentänyt tän keikan loistokkuutta!


Disco Ensemble on yks mun yläasteen lempibändeistä, ja pyörii vieläkin mun soittolistoilla. Tätäkin siis odotin tosi paljon, eikä kyllä tarvinnut pettyä. Tosi energinen keikka, ja etenki ilahduin siitä, että vanhat hitit soitettiin!


Parov Stelarilta en ollut aiemmin kuullu kuin pari biisiä, mutta tykkäsin niistä kyllä, ja musiikkityylistä yleisesti, joten tää oli kans tosi odotettu esiintyjä. Istuttiin aluksi vähän kauempana kuuntelemassa, mutta muutaman biisin päästä mun oli ihan pakko päästä tanssimaan! Enkä vissiin ollut ainoa, sillä koko alue oli täynnä tanssivia ihmisiä istuvien seassa. Fiilistä vaan paransi paistava aurinko. Ehottomasti yks näiden festarien parhaista kokemuksista.


Mew on kans yks mun yläastelemppareista, ja melko nopeasti pääsikin kunnon nostalgiafiiliksiin. Lievää uudelleenrakastumista oli ehdottomasti havaittavissa, sillä tää bändi on jostain syystä unohtunut jonnekin matkan varrelle siinä kun oon siirtynyt ipodista spotifyyn. Nyt on hyvä aika korjata tilanne.


Ultra Bran keikka oli koko festareiden viimenen, ja mun mielestä erittäin hyvä lopetusbändi. Ei nimittäin varmaan oo kovin useaa ihmistä, joka ois täysin säästynyt Ultra Bralta. Olin jo aiemmin Provinssista käyneiltä kuullut, että luvassa on melkonen karaoke-keikka, ja se on kyllä melko hyvä sana kuvaamaan tätä, sillä yleisö oli erittäin helposti laulatettavissa :D Mulle iloinen yllätys on se, että mun lempibiisi Vesireittejä soitettiin, vaikka olin täysin varautunut siihen ettei sitä kuulla.

Imagine Dragons veti kans tosi hyvän keikan. Mulle tää bändi on aina ollut semmonen, että oon kuunnellut sitä jonku verran, mutten hirveesti, mutta oon kyllä kuullut sen olevan huikea livenä, ja voin vahvistaa huhut. Näiden biisit sopii aivan täydellisesti livenä kuunneltaviksi, kylmät väreet taattu.
Pariisin Kevät valitettavasti oli jokseenkin pettymys. Ei sillä, että keikka ois välttämättä ollut mitenkään huono, mutta ehkä mä vaan tykkään vääristä biiseistä. Tällä keikalla nimittäin soitettiin lähes pelkästään niitä biisejä, jotka mää hyppään yli levyltä, ja mun lempibiiseistä soitettiin vain pari. Oli kuitenkin ihanan värinen taivas, rannan vieressä oleva lava oli tunnelmallinen.

Erittäin makoisat pullavohvelit, joiden kanssa samalta kojulta sai myös aivan älyttömän hyvää kahvia.

Herkkulautanen (sisälsi KAIKKEA kiinalaisen ruuan kojulta :D)

Kaiken kaikkiaan oli siis aivan mahtavat festarit. Tänä vuonna oli tosi paljon hyviä esiintyjiä, joten viikonlopusta nauttiminen ei ollut mitenkään haastavaa. Meidät liput oli tosiaan synttärilahjaksi saadut Premium-liput, joilla päästiin tietyissä paikoissa jonojen ohi, ja päälavan vieressä oli tosi hyvällä paikalla myös Premium-anniskelualue. Ja kaikista parasta: PREMIUM-VESSAT, jotka oli siis ihan aidot ja oikeat vessat. Sen yhden bajamaja-käynnin jälkeen kyllä kiittelin näitä lippuja joka kerta kun kävin premium-vessassa.

12.7.2017

Superhauskaa (ja kuinka photobucket petti meidät kaikki)

Tän merkinnän oli alunperin tarkoitus keskittyä alkukesän tapahtumiin, mutta kun pari päivää sitten avasin blogin sitä merkintää aloitellakseni (ja uudet ulkoasugrafiikat asettaakseni), kohtasin ihanan yllätyksen: blogin kaikki kuvat on kadonneet.

Photobucket on siis ovelasti mennyt päivittämään ehtonsa niin, että sinne ladattuja kuvia ei voi enää upottaa kolmansien osapuolien sivustoille ilmaisella tunnuksella. Oon käyttänyt photobuckettia vuodesta 2007, joten voitte kuvitella mikä määrä eri blogien kuvia mulla on sinne ladattuna. Nyt, vaihtoehtona on siis joko maksaa 400e/vuosi tunnuksesta, jolla kuvat palautuu näkyviin, tai ladata kaikki kuvat eri palvelimelle ja korjata kaikkien merkintöjen linkit. Mukavaa!

Tarpeetonta liene sanoa, että aion ihan juuri poistaa koko photobucket-tunnukseni, passiivisaggressiivisen palautteen kera. Kuvalinkkejä korjailen tästä blogista sitä mukaan kun jaksan, mutta suurin osa blogin näyttökerroista tulee aina uusille merkinöille joka tapauksessa, joten asia ei ole ykkösenä päiväjärjestyksessä.


Tämä vastoinkäyminen vähän lannisti mun innokasta blogaushalukkuutta, jolla bloggerin tällä kertaa avasin, mutta tässä silti pari kuvaa kesältä tähän mennessä:

Pride-marssille osui aivan jääääärjettömän hyvä ilma. Hetken kerkes jo olkapäät punottaa, mutta onneksi yhdellä seurueesta oli sit aurinkorasvaa, oisin nimittäin ollut marssin jälkeen melko kärvähtänyt ilman :D 


Suoritettiin parin viimeviikon aikana kunnon maakuntamatkailua: Käväistiin ensin Raahessa (jossa vietettiin pitkästä aikaa kunnon eeppinen museonrantailta Ollinsaarijatkoilla), ja saatiin idea sitten, että hei, nythän vois lainata iskän Volvoa, ja lähtä käymään pienellä reissulla. Niin me sit käytiin Porissa, Kausalassa, ja Porvoossakin pieni päiväreissu. Oli kyllä pitkästä aikaa kiva päästä ajelemaan kesäisiä maanteitä pitkin, vaikka muuten en ookaan autoa kaivannut sen jälkeen kun se myytiin.

Kuvan minigolf-kenttä oli muuten ihan rikki, kentällä oli niin paljon kaiken maailman havunneulasia, ettei tässä pelissä pärjännyt taidolla vaan tuurilla, mikä johtikin siihen, että voitin - ensimmistä kertaa ikinä - Jussin minigolffissa!

Pari päivää sitten kamppailtiin sen kanssa, miten meidän sulakkeet riittää meidän teknologialle. Meillä nimittäin jo aiemmin muuton yhteydessä paukkui sulakkeet, kun kytkettiin meidän koneet, konsolit, telkkari, akvaario yms. olohuoneeseen, ja silloin ratkaisuna vedettiin eteisestä jatkoroikalle mun tietokone. Nyt kun tehtiin pientä koneiden uudelleenjärjestelyä (ts. Jussille streamikone ja vaihdeltiin vähän koppia), kohdattiin uudelleen sama ongelma. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, kaikki laitteet toimii ja sulakkeet ei poksu!


Ollaan ehditty nyt muutama päivä huilia kotona, perjantaina sitten taas reissun päälle, ja suuntana Ilosaarirock. Kyllä sitä ehti jo ihastua taas siihen, miten helposti autolla pääsee joka paikkaan, koska oikeasti, Suomessa on ihan hemmetin vaikeaa matkustaa itä-länsi-suunnassa???

21.5.2017

Prokrastinaation jalo taito

Yleisesti ottaen oon elämäni aikana saanut aika paljon kehuja siitä, että oon ahkera, tehokas ja tunnollinen. Mun omakuva itsestäni on kuitenkin enemmän laiska ja mukavuudenhaluinen. Paljon on pitänyt siitäkin itsensä kanssa neuvotella, että millonhan sitä on laiska, ja milloin sitten ihan oikeasti vaan todella väsynyt ja levon tarpeessa, ja miten laiska ja mukavuudenhaluinen on oikeasti enemmän itsensä haukkumiseen käytettäviä moitteita, kuin varsinaisia luonteenpiirteitä, ihan kuten tyhmä ja aikaansaamaton.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä, todella laiska fiilis.

Pari viime kuukautta tuntuu humpsahtaneen jotenkin tosi kiireellä, ja hieman sumussa. Vähän koko ajan ollut sellanen fiilis, että "no nyt vielä loppurutistus!" ja sitten se ei ookaan vielä loppurutistus vaan oikeesti on vielä hommaa. Joka tapauksessa, viime viikon koekasan ja "loppurutistuksen" jälkeen, mun aivot totaalisesti heittäytyi narikkaan ja kesälomafiilikseen, ja oon kirjaimellisesti 4 päivää yrittänyt tehdä jotain, saamatta mitään aikaiseksi. Ongelmana kuitenkin se, että vielä pitäis jostain kaivaa inspiraatio näihin kevään viimesiin hommiin. Jutun ei pitäis olla kiinni levosta, sillä mun edellinen koe oli torstaina, ja sen jälkeen mulla on ollut hyvin aikaa levätä ja viihdyttää itseäni, että jaksaisin vielä palata hommiin. Mutta nyt ei meinaa millään lähteä.

Jussin pääsykoemateriaaleissa oli artikkeli, jossa pohdittiin, että aikaansaamattomuuden tunne olisi huipussaan 20-25-vuotiaana, ja etenkin akateemisessa ympäristössä. Yllättäen myöskään perfektionismi ei ehkäissyt aikaansaamattomuuta, vaan päinvastoin ennusti sitä. Ihanaa. Tässähän voi melkein heittäytyä olosuhteiden uhriksi!

Pystyn kyllä myöntämään sen, että sillon kun rupean hommiin, niin asioita tapahtuu, ja reippaaseen tahtiin. Toisaalta voisin kyllä palkita itseni myös erittäin hyvästä prokrastinaatiotaidoistani. Yleensä velvollisuuksien lähestyessä ensin siivotaan koko kämppä lattiasta kattoon, ehkä siivotaan laatikoitakin, silloin tällöin vaatekaappi. Oon tosi hyvä tekemään opiskelusuunnitelmia, ja tekeen niistä todella hienon näkösiä, koristelemaan muistiinpanoja ilman, että luen niitä. Parhaimmillani voin myös avata kirjan eteeni ja tuijottaa sen ohi pöytään haaveillen omiani, jos mitään muuta keinoa velvollisuudenvälttelyyn ei löydy.

Blogia en ole päivittänyt moneen kuukauteen, mutta nyt kun vaihtoehtona on joko tuutorointiraportin kirjoittaminen, opparisuunnitelman kirjoittaminen tai isotooppilääketieteen kokeeseen lukeminen, yhtäkkiä mun vaan teki mieli tehdä juuri tätä! Viime aikoina oon myös miettinyt, pitäiskö kokeilla omien saippuoiden valmistusta, ja tekis mieli tää bloginkin ulkoasu päivittää. Mistä tavallaan pääseekin miettimään, että kokonaisuudessaan ei oikeastaan ole kyse siitä, etten saa aikaiseksi mitään, vaan etten saa aikaiseksi sitä mitä pitäisi.

Ja koska tää on ensimmäinen päivitys vuonna 2017, juhlitaanko asioita, joita OLEN saanut tänä keväänä aikaiseksi?

PALJON kouluhommia. Sitä ei voi kieltää. Tää meidän bioanalyytikkopäivän videoprojekti on varmaan yksi suurimmista hommista, ja jää kyllä iki ajoiksi mieleen sellasena "ei helvetti ei tää vaan koskaan voi tulla valmiiks?!"-projektina, joka valmistuikin aikatauluansa edellä. Onnistuttiinhan sitä someakin vähän kuohuttamaan :D
Samuli Putron keikka, pitkästä aikaa. Sattui olemaan juuri sopivasti mun synttärien aikaan, joten ostin sen itselleni vähän niinkuin lahjana.
Käytiin Jussin kanssa Tallinassa. Tää on ollu mun "to do"-listalla ERITTÄIN pitkään, koska c'mon se on tossa vieressä ja sinne pääsee halvalla. Tuli tarpeeksi hyvä laivatarjous eteen, niin tulipa viimein sielläkin käytyä, ja pakko kyllä sanoa, että ens kerraksi täytyy varata paljon enemmän aikaa!
Vappukin oli, mutta enemmän se aikaansaaminen tässä on ollut se haalarimerkkien kiinni ompeleminen ja ihmisten ilmoille lähteminen, kylmästä ilmasta huolimatta. 

Tää on kyllä enemmänkin jonkun muun aikaansaannos, mutta jotain, mitä oon käynyt ihmettelemässä joka kerta kun oon käynyt Raahessa: meidän vanhojen kotitalojen purkamista. Niin ne yksi kerrallaan päätyi romuksi. Hauska ajatella, että sitä pihapiiriä ei ole siinä enää ihmeteltävänä!
Tanssin kevätkausi on pian purkissa! Tässä meidän jazztanssin ryhmä, meillä oli juuri tänään kevätnäytös :) Ensi viikolla enää yhdet treenit ja showcase night, ja sekin on sitten siinä. Sanoisin jotenkin, että muutenkin tosi antoisa kevät ollut tanssin suhteen. Alkukevään olin toooosi pienessä ryhmässä ja saatiin melkein yksityisopetusta, ennen kuin ryhmä lopetti juurikin kokonsa takia, ja siirryin tähän isompaan. Myös se joulun jälkeen aloitettu baletti on kyllä tarjonnut mulle ihan uudenlaisia haasteita tanssin saralla :D

28.12.2016

Koko syksy meni - mitä on tapahtunut

Vuodenvaihde on lähentymässä, ja mulle tuli sellanen viime hetken himo tehdä kuluneeseen syksyyn pieni katsaus. Se on nimittäin oikeasti mennyt ohi nopeammin kuin aika koskaan. Yksi erittäin pätevä syy siihen on, että mun syksy on ollut TODELLA tiivis. Joten, ennen kuin vuosi 2017 pamahtaa paikalle, erittäin pikainen katsaus kuluneeseen syksyyn:


Mulla oli alkusyksystä ensimmäinen bioanalyytikkokoulutuksen työharjoittelu, eli näytteenoton harjoittelu. Tein sen Raahessa, koska harjoittelu kesti vain pari viikkoa ja se on sellanen sopiva aika viettää Raahessa, ja Tampereen alueella muutenkin on ruuhkaista harjoittelupaikkojen suhteen. Odotin siis, että tää harjottelu on se pahin ja odotin vaan niitä seuraavia, labrapainotteisia harkkoja. Et tää vaan pois alta.

Mutta toisin kävi: Mun harjottelu oli tosi antoisa, opin ihan sairaasti kaikkea uutta, sain hurjan määrän itsevarmuutta mun näytteenottoon, ja työyhteisö otti mut tosi lämpimästi vastaan, ja heippoja sanoessa monet toivoi, että tulisin vielä takaisin. Kyllä se varsinainen labrapuoli yhä kiinnostaa mua enemmän kuin näytteenotto, mutta huomattavasti odottamaani parempi fiilis jäi!



Tähän syksyyn on myös kuulunut tuutorointi! Hain viime keväänä hieman hetken mielijohteesta tulevien biojen tuutoriksi, ja tulin sit päässeeksi. Keväällä käytiin jo koulutukset, mutta the main event on ollut tässä syksyllä.

Meillä oli myös kissa hoidossa noin viikon ajan!

Jukka Palmu on ehtinyt pyörähtää Tampereella ilokseni parikin kertaa.

Ainoat opiskelijabileet, joissa oon kunnolla ollut (eli siis alkoholin vaikutuksen alaisena) tänä vuonna: Hämeenkadun appro. Ja kyllähän sitä oltiinkin. Jatkoilla pähkäiltiin Jussin kans ihan hirveesti, että miten ihmeessä Mighty 44 ei soita Dynamitea, ja huudeltiin Dynamitea tasaisin väliajoin keikalla. Kotona sitten hoksattiin, että ei se tainnut olla sen biisi.

Oon hankkinut tänä syksynä mun ensimmäiset lasit! Mulla on siis ollut hajataittoa jo jonkin aikaa, se ei oo muuten mua häirinnyt kuin silloin, jos yritän vaikka luokan perältä lukea mustaa tekstiä valkoiselta pohjalta: se teksti näyttää jotenkin "suttuiselta." Hirveästi muuten erot ei pistä silmään juuri kuin kauempaa tekstiä lukiessa, mutta oon kyllä tykästynyt näihin laseihin asusteenakin!

Syksyyn on kuulunut erittäin paljon opiskelua. Tässä Pekka avustamassa mua molekyylibiologian opinnoissa.

Suuri muutos elämässä: Myytiin Volvo pois! Ja ei siis ostettu mitään autoa tilalle, vaan ollaan nyt täysin autottomia. Näin joulun aikaan sen on kyllä taas jotenkin paremmin huomannut, kun ei voinutkaan vaan kasata kaikkea autoon ja lähteä huristelemaan, vaan piti varailla lippuja ja kantaa tavaroita ja ties mitä. Ja onhan se ollut outoa, kun oon kuitenkin 18-vuotiaasta asti liikkunut autolla just sinne ku haluan just sillon ku haluan. Toisaalta, ihana tietää, että huoltoihin ja bensaan ei mene enää rahaa, ja Tampereen sisällä oon kyllä tarvinnut autoa toooosi vähän.

Myös siskoni Tiina kävi kaverinsa kanssa Tampereella vierailulla!

Sijoitettiin Volvon myyntirahoista Jussin kans osa meidän sähköröökeihin: tilattiin kunnolla nesteitä, jotta riittää pitkäksi aikaa, Jussille nikotiinilla ja mulle ilman. Näiden avulla me ollaan arjesta jätetty tupakointi lähes kokonaan pois, lähinnä poltetaan jos joku tarjoaa ja jos ollaan lomalla tai juhlimassa.

Kuva koulun kuntosalin tanssimaratoonista. Oli siis yhteensä 3 tuntia hiphoppia ja zumbaa. Mun oli eka tarkoitus käydä vain se eka hiphop-tunti, mutta sitten ne ohjaajat sanoi, että ne, jotka on loppuun asti, saa pienen palkinnon. Joten jäin sit koko maratooniksi. Oisitte nähnyt mun ilmeen, kun paljastu, et se palkinto oli pieni proteiinipatukka...

Tässä random-kuva tanssitreeneistä. Meillä oli tänkin puolen vuoden aikana ihan huippuryhmä, ja meillä oli tosi hauska jouluesitys. Huomasin samalla, että oon ollut jo vuoden tässä ryhmässä, ja siirryn kevääksi yhden haastavampaan ryhmään. Vedin myös pienet yolot ja ilmottauduin kevääksi myös aikuisbalettiin. En oikeastaan sen takia, että alkaisin harrastaan balettia päätanssina, koska kyllä show-, jazz- ja nykytanssi on se mistä tykkään, sellasta vapaata ja satunnaista, mutta aattelen, että baletista vois olla hyötyä mun pirueteille ja nilkan ohjennuksille. JA SELÄLLE. Koska oon koko syksyn yrittänyt saada itseäni panostamaan selän hyvinvointiin, mutta pilates. selkävenytyset yms. on vaan niin tylsiä.

Pihvien pikkujouluissa askarreltiin pipareita.

Koko vuosi on mennyt kertakaikkiaan todella nopeasti ohi. Vilkaisin nopeasti blogia, ja huomasin, että oon kesällä tehnyt vaan tällasen samankaltasen "monsteripäivityksen", kun ei oo ollut aikaa kirjoittaa erillisiä merkintöjä kaikesta, mistä ois halunnut. Sama kesän meno on jatkunut aika lailla vuoden loppuun asti. Ja vaikka jotenkin tuntuu, että moni on voivotellut somessa, miten 2016 on ollut huono vuosi, niin mulle henkilökohtaisesti 2016 on ollut todella hyvä vuosi.

Jouluksi meno on hidastunut. Tultiin nimittäin viettään koko joulun aika Raaheen. Aluksi oli tarkotus matkata vähän siellä sun täällä, mutta nyt kun ei ole enää sitä autoa, pitäis kamoja raahata busseissa/junissa paikasta toiseen, eikä liputkaan ihan ilmaisia ole, joten tehtiin tällanen päätös sitten. Onkin ihan kiva, että on saanut olla tosi joutilaana, kun ei oo tarvinnut miettiä mitään tiukkaa aikataulua, milloin liikutaan paikasta A paikkaan B jne, vaan on täysin saanut rentoutua lomatunnelmaan!




Ei kai muuta sitten! Aion jatkaa lomailua rennoissa tunnelmissa, jotain järkevää teen sitten vasta tammikuun puolella. Vaikka joulu nyt jo menikin, niin hyvää joulua, ja ennen kaikkea onnea tulevalle vuodelle 2017!

8.12.2016

Koira ja kylpyamme

Mulla on ollu aivan järkyttävä koulukiire muutaman viime viikon ajan. Kaikki lähti sellasesta loppusyksyn molekyylibiologian opiskelurumbasta, joka sulavasti siirty biokemian ja genetiikan opiskelurumbaksi, ja siitä se vaan jatku, kun aina tuli uusi koe toisen perään, samalla kun uusia aineita alko. Ja tällä samalla rallilla mennään jouluun asti. Ensi viikolla 2 koetta, sitä seuraavalla vielä 2, josta päästään suoraan joululomalle.

Tarpeetonta liene siis sanoa, että aavistuksen verran on vanne kiristänyt päätä. Vaikka kyllä mä oon yrittänyt tosi parhaani mukaan priorisoida, että opiskelen eniten sitä, mikä mua kiinnostaa, ja sitten ne vähän vähemmän oleelliset asiat luen vaan kevyemmin. Tunnistan itessä melko hyvin sellaset "varo loppuunpalamista" -oireet, jos niitä ilmaantuu, ja viime aikoina sitä on kyllä vähän ollut ilmassa. Tsemppinä toimii kuitenkin se, että enää 2 viikkoa joululomaan, kyllähän sellanen aika nyt menee vaikka päällään seisten.


No, pääsin kuitenkin tekeen kunnon irtioton arjesta kun lähdettiin viime viikonloppuna käymään Jussin ja Jussin perheen kans Helsingissä. Ihan tarkoituksellisesti jätin kaikki koulukirjat kotiin, jopa läppärin, että oikeasti tulisi pidettyä se parin päivän paussi. Kyllä oli hyödyllistä, vaikka sitten maanantain tenttiin astellessa olikin mahanpojassa se vähän ikävä "tiiän että olisin voinut valmistautua paremmin" -fiilis, täysin sen arvosta!


Käytiin sekä perjantaina että lauantaina nauttimassa aivan ihanat kolmen ruokalajin illalliset. Tuli taas kokeiltua paljon sellasta, jota en oo koskaan syönyt, kuten graavattua hevosta, jonkin sortin artisokkaa (kuvassa), lakritsi creme bruleeta, häränhäntä-ankanmaksarilletteä, sekä nieriää. Oon kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että ruokaelämykset on yksiä parhaista elämyksistä.

Lauantaina käytiin kiasmassa. Tykkäsin kovasti Meeri Koutaniemen ja Arman Alizadin Pahan jälkeen -näyttelystä, ja Kiasman omat kokoelmat on aina superhauskoja. Sen sijaan peräti 2 kerrosta vallottanutta Mona Hatoumin kokoelmaa en osannu juurikaan arvostaa. Suurin osa siitä oli vaan jotenkin niin omituista, ettei se herättänyt mussa minkäänlaisia tunteita suuntaan tai toiseen, ja 2 kerrosta kun katteli niitä mitä oudompia teoksia niin loppupäässä huomasi jo olevansa melko kyllästynyt. Mutta tää "Hot Spot" oli kyllä hieno, siitä tykkäsin!

Myös. mm. tämän pingviinivideon merkitys jäi mulle täysin epäselväksi, mutta olihan ne söpöjä!

Lauantaina osuttiin Jussin kans täysin vahingossa ilotulitukseen. Tultiin ihan asiasta tietämättöminä just Kampista ulos, kun rupes paukkumaan, ja hoksasin, että jaa katos ilotulitukset alko. En kyllä yhtään tiennyt, että mitä varten, mutta oli kyllä yhdet hienoimmista ilotulituksista mitä oon nähnyt!

Tää oli ehottomasti yks viikonlopun kohokohtia myös: meidän hotellihuoneessa oli kylpyamme!!! Tässä täytyy tietää, että haaveilen ihan hirveästi kylpyammeesta, ja viime viikonloppuun asti olin viimeksi käynyt kylvyssä... joskus ennen ala-astetta? Kaikki ilo irti siis.
Kylpyammeeseen liittyen liitän mukaan tällasen tutustumislapun siltä vuodelta kun aloitin lähihoitajaopiskelun. Meidän piti piirtää eri papereiden lokeroihin mm. meidän perhe, odotukset koulutukselta yms. ja yks lokero oli tää haaveet. Mä jäin jotenkin todella yksinkertaiselle tasolle, koska kaikki muut oli sitten kirjoittanut siihen haavekohtaan jotain "hyvä työ, perhe, mukava koti", ja mun versio haaveesta oli sit koira ja kylpyamme.


Tulipa maksettua Starbucksista myös oikee 6 euron kahvi. Kahvi oli tasoa 'ihan ok', joten mun veikkaus on, että ihmiset oikeesti maksaa vaan siitä, että saa sen omalla nimellä varustetun pahvimukin. Myönnettäkööt pois, että kyllä se jostain syystä tuntui mukavalta!

Joo, eiköhän näillä pyristellä jouluun asti!

20.11.2016

Spooky skeleton



Halloween - ehkä mun lempijuhla vuodessa! Tää merkintä tulee tälleen tyylikkäästi myöhässä, mutta meillä oli oikein kivat kemut! Tänä vuonna vähän kattavammat kuin viimeksi, viime vuonna kyseessä oli lähinnä leffailta, mutta nyt niitä pysty sanomaan jo juhliksi.

Meidän juhlien ylpeys oli tietysti meidän upouusi Lauri Luuranko. Kun olin työharjottelussa Raahessa, jutskattiin Jussin kans Skypessä, enkä tiedä yhtään mistä, mutta yhtäkkiä jostain syntyi idea et vähänkö ois siistiä sellanen oikeen kokonen luurako halloweeniksi. Tai miksei ihan yleisestikin. Ja joo, sit sen vois muutenkin pukea aina sesongin aikaan sopivasti, esim. tonttulakkiin! Tsädääm, yhtäkkiä me oltiin tilattu Lauri suoraan kotiin kuljetettuna.

Illan ohjelmassa oli vaan lepposta oleilua, lautapelailua, juomapelailua, höpötystä, syömistä ja juomista ja niin edelleen, joten sen enempää esittelemättä pläjäytän tähän vaan tämmösen pienen kuvasetin.

Lauri pukeutui seksikkääksi hoitajaksi.


Hämiskakku on kinderpiirakka erilaisella koristuksella, kummitukset valkosuklaakuorutettuja jäädytettyjä banskun puolikkaita.











Tästä asusta täytyy tietää se, että mä kammoksun leopardikuosia yli kaiken. Joten kauhun juhlan kunniaksi löydettiin mulle kirpparilta koko setti!
Ennen ku kukaan kysyy et mistä Tampereella saa iskenderiä noin hyvällä jogurtilla, vastaus: EI MISTÄÄN. Siksi lisäänkin oman jogurttini :D:D