Pink Paw Print

Missä vanhojen merkintöjen kuvat?

Photobucket meni ovelasti päivittämään ehtonsa niin, että sinne ladattuja kuvia ei voi enää upottaa kolmansien osapuolien sivustoille ilmaisella tunnuksella. Todella iso osa blogin kuvista hävisi siinä rytäkässä. Korjailen kuvia sitä mukaan kun kerkeän, mutta sitä ennen vanhemmissa merkinnöissä voi olla paljon virhe-viestejä, sori siitä!

14.1.2018

Yksilölliset voimavarat (ja miten lusikat liittyy tähän kaikkeen?)

Oon aika lailla koko aikuisen (ja nuoruuden) elämäni heilahdellut sellasta tiettyä väliä, että mulle tulee kausia, jolloin energia on todella vähissä ja ihan perusaskareet tuottaa päänvaivaa, ja sitten välillä taas pystyn vetämään hulluja spurtteja, joissa saan paljon aikaiseksi, ja olen melkeen kuin flow-tilassa. Koskaan siinä spurttitilassa ei tule mietittyä, että olenpas nyt hyvä ja ahkera, mutta sen sijaan matalan energian kautena kyllä mietin, miksei nyt taas jaksa mitään, miksi kaikki muut jaksaa, miksi tää tuottaa niin paljon ongelmaa?

Törmäsin tovi sitten "spoon theoryyn" eli suomennettuna lusikkateoriaan. Se on alunperin vertauskuva, jota lupusta sairastava nainen käytti tilansa selittämiseen ystävälleen (käyttäen paikalla olleita lusikoita fyysisenä havainnollistamisvälineenä, kuten nimestä voi päätellä), mutta on sen jälkeen levinnyt eri vammaisuuksien, oireyhtymien ja mielenterveysongelmien joukossa.  Mielestäni se on kuitenkin erittäin hyvä ajatusleikki myös ihmisille, joilla vaan sattuu olemaan ongelmia energiatasojen kanssa silloin tällöin, tai ihan vaan ymmärtämään muita ihmisiä, joilla voimavarat on joskus vähissä.

Lusikkateoriassa ideana on siis se, että päivän alussa saat tietyn määrän lusikoita, ja yksi aktiviteetti kuluttaa aina lusikan. Nämä on vertauskuva energian määrälle. Terveellä ihmisellä lusikoita voi olla käytännössä lähes rajaton määrä, eikä niitä tarvitse miettiä: Voi tehdä kaiken mitä päivän aikana vain ehtii, ilman että jaksaminen tulee tielle. Sen sijaan joku muu saakin vain kymmenen lusikkaa. Yksi lähtee jo siinä, että nukkui huonosti ja herää väsyneenä. Toinen lähtee, kun nousee ylös ja pesee kasvot ja hampaat. Kolmas, kun teet aamupalaa. Neljäs, kun puet vaatteet. Viides, kun kävelet bussipysäkille, ja bussin ruuhkassa lähtee vielä kaksi lusikkaa lisää. Päivä on vasta alussa, ja jäljellä on enää 3 lusikkaa.

Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi väsymysoireyhtymää sairastavalla. Vähemmän radikaali lusikanpuutostila voi kuitenkin iskeä varmaan keneen tahansa. Tällöin tulee arvoida, kuinka paljon itsellä on lusikoita päivälle käytettävänä, ja mihin ne haluaa käyttää.

Matalan energian kausina vaatteiden pukeminen tuntuu ärsyttävän raskaalta tehtävältä, samoin kuin ruuan laittaminen, roskien vieminen, ja jopa sängystä nouseminen. On siis luonnollista, että tällaisena kautena tulisi priorisoida, mitä haluaa tehdä minäkin päivänä. Energisenä kautena voimavaroja riittää, joten vaikka askareiden ja tehtävien tärkeysjärjestykselle ei paljoa uhraisi suunnittelua, kaikki tulee kyllä tehtyä. Oleellista olisikin ehkä tunnistaa, minkälaiset voimavarat on juuri tällä hetkellä, ja uskaltaa myöntää, jos niitä ei ole nyt paljon. 20 lusikkaa saa käytettyä paremmin ja tehokkaammin, jos tietää, että niitä on vain 20, eikä odota pystyvänsä samaan kuin 2000:lla lusikalla.

Samalla tulee havainnollistaneeksi itselleen myös sen, miten joku muu voi jaksaa paljon enemmän kuin itse, ja toisaalta miten joku muu voi jaksaa paljon vähemmän kuin itse: Meillä vaan on eri määrä voimavaroja ja energiaa. Me ihmiset halutaan monesti alkaa neuvomaan väsyneempiä kanssakulkijoitamme erilaisin ruokavalio-, liikunta- ja nukkumisvinkein (myönnän itsekin tähän joskus sortuneeni) sen sijaan, että tiedostettais, että me ei tiedetä hänen tilanteestaan välttämättä juuri mitään, ja toisella voi vain tällä hetkellä olla vähemmän lusikoita. Siis vähemmän energiaa käytössään.

Täältä voi lukea alkuperäisen lusikkateorian tarinan (suosittelen, koska mua pitkään hämäs toi lusikkateorian nimi - tai siis että mitkä hiton lusikat??? Mutta tarinassa ne on ihan loogiset) jossa selitetään asiasta perinpohjaisemmin. Ja tosiaan, lusikkateoria on alunperin tehty energiaa vähentävien sairauksien selittämiseen, eikä tän merkinnän idea ole todellakaan väittää, että terveen ihmisen väsymys olis verrattavissa sellaiseen. Mutta aikana, jona suurin osa self helpistäkin tuntuu keskittyvän siihen, miten saat itsesi jaksamaan yhtä paljon kuin kaikki ympärillä olevat, joten ehkä välillä on hyvä muistaa, ettei välttämättä tarvitsekaan, ainakaan koko aikaa.


22.12.2017

Lontoo - sinne, takaisin, sinne ja takaisin (ja tunnin päikkärit)

Me seottiin ihan täysin Jussin kans alkusyksystä, ja järkättiin itsellemme Lontoon matkat. Kyllä, kaksi kappaletta, samalle syksylle. Ei, kumpikaan meistä ei saanut töitä, eikä voittanut lotossa. Moneen kertaan arkena tuli mietittyä, että ei hitto oikeasti mitä mentiin tekemään, koska vaikka maksettiin tosi iso osa matkoista heti syksyllä etukäteen (molempien matkojen majoitukset, lennot jne.) niin tietysti haluttiin reissuille käyttörahaa, ja sitä piti säästää niistä olemattomista tuloista, joita työttömälle ja opiskelijalle kertyy. Ja tietysti saatiin hieman ulkopuolista sponsorointia vanhemmilta. Eli toisin sanoen, tän syksyn arki ei oo ollut rahallisesti ihan hirveen joustavaa!

Reissut oli kuitenkin 120% worth it, en kadu lainkaan, yhdet parhaimmista asioista joihin oon rahaa ikinä pistänyt. Tässä tällanen tiivistetty (joojoo, kilometrin mitalta kuvia taas, mutta tää on silti tiivistetty!) pläjäys meidän matkoista.


Ensimmäinen reissu me käytiin Jussin kanssa kahdestaan, ja tää oli meidän sellanen budjettimatka: vuokrattiin maailman scrubuisin AirBnb-kämppä, ei tuhlattu rahaa mihinkään ylimääräiseen, hyödynnettiin kaikki ilmaiset museot (Natural History Museum, Science Museum, British Museum) ja käytiin tsekkaamassa kaikki must see -nähtävyydet. Ulkona kyllä syötiin, ja ostettiin Tesco tyhjäksi naksuista.


Yks mun lempiaterioista on aamupala, ja voin kyllä sanoa, että vaikutus ulottuu Englantiin asti.


Mun must see-nähtävyyksiin kuului ehdottomasti tää Harry Potter -kauppa...

...ja Sherlock Holmes -museo.

Tää meidän eka reissu sijoittui syksylle, joten vaikka Suomessa oli jo viilentynyt, Lontoossa oli tietysti aivan ihana ilma kävellä kattomassa paikkoja ja puistoja ynnä muita. Sille ois toivonut enemmänkin aikaa, koska tietysti siellä ois riittänyt niin paljon paikkoja joissa kävellä. Ehkä kuitenkin parempi, että tämä reissu oli se lyhyt, sillä Jussi otti mukaan uudet conversensa, jotka luonnollisesti jalkaan muotoutuessaan onnistui aiheuttamaan kamalat rakot :D...

Myös yksi pubi-ilta mahtui ohjelmaan. Sattui inhimillinen erehdys, sillä Happy Hourin aikaan oli tarjouksena "kaksi yhden hinnalla", ja oletettiin, että kaikki niistä oli drinkkejä, halvan hintansa takia. No, tilattiin tämmöset juomat, ja yllätys oli suuri kun baarimikko toi sitten meille pöytään kaksi KANNUA :D Reippaina suomalaisina nautimme kannu per naama, ilman mitään sählinkiä!

Alkuperäinen syy tälle ekalle reissulle oli tosiaan se, että Jussin kaverilla oli häät Gainsboroughssa. Me oltiin siis vain pari päivää Lontoossa, ja lähdettiin sitten junalla keskelle ei mitään. Nää oli ekat häät, joissa oon koskaan ollut, ja aluksi mua stressas et miten siellä sosiaalisoidaan kun eihän kukaan muu kuin hääpari tunne meitä, mutta huolet oli turhia: Häissä oli oikein kiva "kavereiden pöytä", jossa kukaan ei tuntenut toisiaan, eikä ollut sukua hääparille, ja se yhdistettynä avoimeen baariin takas kyllä sen, että ilta oli hauska! Meidän hotelli oli niin keskellä ei mitään, että sen sisällä ei ollut edes kenttää soittaa taksia, mutta pihalta sentään onnistui :D


Meidän toiselle reissulle vuokrattiin aivan älyttömän hieno AirBnb-kämppä, mutta toisaalta senkään hinta ei päätä huimannut kun saatiin jakaa se neljään pekkaan. Meillä oli nimittäin matkakavereina Katriina ja Juuso!

Tällä matkalla oli kans paljon enemmän aikaa vaan tutkiskella Lontoota, sillä oli useampi päivä aikaa, ja ainoa etukäteen suunniteltu meno meillä oli Gorillazin keikka. Tälle reissulle oltiin myös budjetoitu enemmän rahaa kuin ensimmäiselle, ja olikin ihana kierrellä kaiken maailman teekauppoja ja muita, kun sai ostella kaikkea ihanaa 

Ekana päivänä meidän onnellinen seurue ruuan äärellä. Tän kuvan ottohetkellä oltiin noin tunti sitten herätty meidän tunnin iltapäikkäreiltä, kun oltiin aiempana yönä saatu 0-2h unta ja lennolla 0-2h unta ja oltu hereillä koko päivä, ja vielä kävelty suurin osa siitä :) Ihmettelen, et me näytetään enimmäkseen eläviltä!

Meidän majoitus oli tosiaan vähän varakkaammalla asuinalueella, ja sisustan lisäksi sieltä oli omalla tavallaan tosi kivat parvekenäkymät! En nyt ehkä sanois, että noi isot talot ja joenpätkä on maailman esteettisimmät asiat, mutta ainakin se on näkymä, jossa en oo aiemmin aamukahviani juonut.



Kämppämme lähellä oleva puisto.

Heti ekana päivänä löydettiin joku aivan älyttömän söpö kahvila, mistä sai sairaan hyviä kahvi yms. juomia ja aamupalaa. 



Samana päivänä käytiin vielä jossain tosi suositussa Fish and Chips paikassa, joka ei ehkä ulkonäöltään ollut kovin hohdokas, mutta selvästi oli paikallisten suosiossa ja pitäjät oli aivan ihania. Myös tuo ylempänä ollut ryhmäkuva otettiin siellä, sillä kassamies ystävällisesti tarjoutui sen ottamaan!

Samana päivänä kun käytiin Tintin kanssa National Galleryssä, käytiin myös tämmösessä tosi kivassa pubissa, josta saatiin aivan älyttömän hyvää ruokaa ja juomaa!

Valitse vegelounas...

...päädy ottamaan maistiaisia poikaystävän lihalautaselta. Noh, niin se joskus menee!
Ennen kotiinlähtöä käytiin vielä samassa paikassa, jossa käytiin ekana päivänä aamiaisella, mutta poikien tilaamat pirtelöt oli hieman pettymys. Sen sijaan mun tilaama juustolautanen oli unelmien täyttymys, ja Katriinan juustokakkukin oli ilmeisesti erittäin makoisa!


Ruuan ja herkkujen lisäksi matkan aikana yritettiin maistella myös mahdollisimman erilaisia oluita...

...sekä tutustua brittiläisiin juomaperinteisiin.



Meille tuli matkan paljon aikana sellasta vähän yllättävää kivaa ohjelmaa! Päästiin mm. käymään Twitchin Lontoon Community Meet upissa. Tapahtuma oli ilmainen, sinne piti vaan ilmottautua, joten miksipäs ei! Siellä oli kuitenkin niin hirveä väkimäärä, että kun oltiin saatu ilmaiset juomamme ja pelattu pari erää, päätettiin jatkaa matkaamme.



Hyde Parkissa sattui myös olemaan Winter Wonderland - ja se ei ollut yhtään mitä kuvittelin. Kun tekstissä mainitaan, että on rakennettu tilapäinen huvipuisto jonnekin, mun odotukset oli... noh, paljon matalammalla. Koko huvipuisto oli ihan v a l t a v a, meillä kesti noin tunti kävellä sen läpi.



Käytiin myös Gfootin pop upissa, jonka idea oli mulle jotain ihan uutta: Siellä oli Gorillaz kamaa myynnissä, DJ soitti musiikkia, pihalla oli alkoholikoju... tosi jännää, mutta kivaa, ja me saatiin aivan älyttömän lämmin vastaanotto! (mun epäilys tähän liittyen on se, että henkilökunta oli koko päivän nauttinut glögiä siitä pihakojulta :D:D) Mä sain ilmaisen Gorillaz-mukin, ihan vain sinisten hiukseni ansiosta!


Tietysti kans yks reissun kohokohdista oli tää keikka, joka oli aivan älyttömän huikea. Omista lemppareista tuli kaikki paitsi yks, ja muutama lemppari oli oikeesti mulle yllätys, koska oletin et niitä ei soitettais. Mutta joo, ei sitä pysty sen enempää kuvailemaan, ihan mahtavaa oli. 


Molemmat reissut oli kyllä aivan mahtavia, ja ihanaa oli kans se, että ne oli täysin erilaisia! Ja siitä huolimatta tuntui, että vieläkin ois ollut paikkoja, joissa ois halunnut käydä, ja ois helposti voinut viipyä pidempään. Osa kiitoksesta menee tietysti myös mahtavalle matkaseuralle: en oo mitenkään yllättynyt siitä, että Jussin kans oli kiva matkustaa, mutta Juuso ja Katriina oli myös ihan unelmamatkakavereita, ja lähtisin millon vaan uudelle reissulle tän porukan kans. 



11.12.2017

Saako juhlapyhinä olla allapäin?

Musta on vuosien saatossa kehittynyt tosi joulun lomapyhien ihminen. Heti kun oon ylipäässyt Halloween-hypestä, kämppään ilmestyy jouluvaloja ja koristeita, tulee jouluaskartelufiilis, odotan uutta alkavaa vuotta ja sitä "uuden alun" tuntua, puhtaalta pöydältä aloittamista. Toisin sanoen, nautin joulukuusta niin paljon, että arjen stressinkin kiireessä on helppo pysyä positiivisena.

Joulu ja uusivuosi on kuitenkin myös tosi isoa riskiaikaa sille, että mieli jää matalaksi. Varsinkin uusi vuosi on jotenkin sellainen merkkipaalu, että tulee helposti mietittyä, missä oli edellisinä vuosina näihin aikoihin, ja missä on tulevina. Voi nähdä asioita, joissa on kehittynyt, ja toisaalta myös niitä, joissa ei ole. Ehkä asiat ei ole muuttunut niin paljon, kuin on halunnut, tai ne on muuttuneet, vaikkei olisi halunnut. Samalla tavalla jouluja on helppo vertailla keskenään: missä on ollut ja kenen kanssa. Oliko koko joulu täynnä lämpimiä tunteita, kivoja lahjoja, hyvää ruokaa, rentoutumista, vai jotain ihan muuta, kuten rahahuolia tai yksinäisyyttä? Tuleeko tästä, tai mistään seuraavasta joulustakaan yhtä hyvä kuin jostain edellisestä? Onko joku läheinen edesmennyt tai muuten vain poissa kuvioista?

Samalla kun voi pohtia monenlaista omaan elämäänsä liittyvää hyvää ja pahaa, ympäristöstä tulee tosi selkeä viesti, että nyt on juhlan aika, kaikki on yhtä isoa iloa, ja nyt asetetaan kaikki uudet tavoitteet tulevalle vuodelle! Ja paine olla tosi iloinen ja tuntea mystistä inspiraatiota ei oikeastaan yhtään helpota sitä ilon tuntemista, päinvastoin. Se vielä oikein lisää niitä juhlaan liittyviä odotuksia, nostaa riman oikein korkealle, joten sellainen peruskivan joulun viettäminenkin voi tuntua lässähtäneeltä, puhumattakaan siitä, jos juhlafiilis on teillä tuntemattomilla.

Oon viime aikoina paininut jonkin verran stressin ja apeiden fiiliksen kanssa, ja hetkittäisiä joulunpyrähdyksiä lukuunottamatta mun on ollut ehkä hankala päästä joulunodotusfiilikseen. Saati sitten, että odottaisin vuotta 2018, se tuntuu lähinnä uhkaavalta stressin vuodelta. Muistan viime uutena vuonna ottaneeni tavoitteeksi harjoitella inhimillisempää lähestymistapaa itseeni, mutta stressin keskellä itsensä piiskaamiseen ja sättimiseen on todella helppo palata. Tätä - tai mitään muitakaan ongelmia, joita ihmisillä on - joulu tai uusivuosi ei mitenkään maagisesti siirrä sivuun juhlan ajaksi.

Joulusta puhutaan paljon lähimmäisenrakkauden juhlana, mutta yhtä tärkeää olisi osoittaa edes hieman rakkautta itselleen. Juhlafiilis ei ole mikään ilmassa leijuva atomi, jonka voi hengittää sisään ja unohtaa murheet, eikä sen tarvitse sitä ollakaan. Mulla on ollut monta täydellisyyttä hipovaa joulua viime vuosina peräkkäin, mutta tänä vuonna multa jää luultavasti suurin osa joulukorteista askartelematta, eeppisiä lahjaideoita ei ole päähän siunaantunut, eikä tuleva vuosi innosta, mutta mitä sitten? Nautin joulusta ja uudesta vuodesta sen verran kuin pystyn, silloin kun pystyn, ja sillä tavalla kuin tänä vuonna tuntuu <3

Tänä vuonna ostin itselleni tee-joulukalenterin :3

20.9.2017

Nahattomat eläimet ja syksy yllättivät iloisesti

Kävikö kellekään muulle niin, että odotteli vielä alkusyksystä vähän lämpöisiä, aurinkoisia alkusyksyn päiviä, kunnes hoksas, että syyskuu on pian jo ohi, ja niitä ilmoja ei koskaan tullut? Havahduin jotenkin vasta siihen, että ihan just on lokakuu, ja mää oon vielä ihan sillä mielellä, että kyllä se varmaa joku viikonloppu vielä hetkeks lämmittää! :D

No, onneksi ehdin vielä kesän lopulla nauttia hyvistä ilmoista sen verran, että ei jää harmittamaan.

Raahen reissulla ehdittiin viettää ilta laiturilla, tässä äiti ottamassa kuvia kauniista auringonlaskusta.

Pitkästä aikaa ehti poiketa maallakin, saunoa kunnon saunassa ja katsella kivoja eläimiä.

Pari viikkoa sitten käytiin Vantaalla Heurekassa tsekkaamassa Eläinten Body Worlds -näyttely. Muistan, että sillon aikanaan kun siellä oli se ihmisten vastaava versio, oisin kovasti halunnut mennä. Etäisyys oli kuitenkin silloin sen verran pidempi, ettei sitten tullut käytyä. Tässä oli kuitenkin ihan pakko päästä käymään.
Ja suosittelen kyllä kaikille, joita anatomia saattais kiinnostaa! Tai jos muuten vaan tykkää katsella siistinnäköisiä juttuja, koska onhan noi hienoja, vaikkei anatomia kiinnostaiskaan. Eläimet on siis aitoja, plastinoituja eläimiä. Ihan eri asia tutkiskella anatomiaa vierestä kolmiulotteisena kuin kirjasta tai ruudulta.

Tämä vierailu oli myös ensimmäinen vierailuni Heurekassa, ja edellisen kerran oon Tietomaassakin käynyt joskus... peruskoulussa? Oli siis ihan virkistävää päästä käymään tollasessa tieteellisessä leikkipaikassa :D Vaikka onhan suurin osa siitä melko lailla nuoremmille suunnattu, mutta mulla ei ole mitään ongelmaa innostua lapsille suunnatuista tieteen näytteistä.


Vaikka saattoi kuulostaa siltä, että mulla ois negatiivista asennetta tätä säätä kohtaan, niin älkää hämääntykö: Musta on ihanaa, että syksy on täällä. Kaapin perältä on kaivettu jo kynttilät ja lämpöviltti, ja kokonaisuuden kruunaa tee ja villasukat.

22.7.2017

Kesän festariviikonloppukuulumiset


Kesän festariviikonloppu takana! Täytyy kyllä heti ekana sanoa, että sää mukautu meidän tarpeisiin varsin hyvin! Ensin näytti, että perjantaina satais, ja loppuviikonlopun paistais, mutta perjantaina paistoikin aurinko. Sitten näytti, että lauantaina sataa, mutta lauantainakin paisto aurinko! Sunnuntaina oli oikee kunnon helle. Maanantaina sitten lämpötila laski ja oli pilvistä, eli ei ois voinu sopivammin nuo sadepilvet väistellä Joensuuta tuona viikonloppuna.



Tässä tiivistelmät fiiliksistä:
Odotetuimmat ja tykätyimmät: Haloo Helsinki, Disco Ensemble, Parov Stelar, Imagine Dragons
Odotetut ja tykätyt: Mew, Ultra Bra, Happoradio, Vesala, Jenni Vartiainen
Mitä en odottanut, mutta mitkä yllätti iloisesti: MØ, JVG
Neutraalit fiilikset: Poets of the Fall, Sonata Arctica, Teflon Brothers
Pettymys: Pariisin Kevät
En odottanut mitään, joten en pettynyt, enkä ilahtunut: Eveliina

Haloo Helsingin oon nähnyt kerran aiemmin, ja se veti silloinkin kovan keikan, joten oli tälläkin hetkellä tosi odotettu bändi mun listalla. Eikä tarvinnut pettyä. Nää on kyl oikeasti tosi taitavia live-esiintyjiä, eikä noi ilotulitukset ainakaan mitenkään vähentänyt tän keikan loistokkuutta!


Disco Ensemble on yks mun yläasteen lempibändeistä, ja pyörii vieläkin mun soittolistoilla. Tätäkin siis odotin tosi paljon, eikä kyllä tarvinnut pettyä. Tosi energinen keikka, ja etenki ilahduin siitä, että vanhat hitit soitettiin!


Parov Stelarilta en ollut aiemmin kuullu kuin pari biisiä, mutta tykkäsin niistä kyllä, ja musiikkityylistä yleisesti, joten tää oli kans tosi odotettu esiintyjä. Istuttiin aluksi vähän kauempana kuuntelemassa, mutta muutaman biisin päästä mun oli ihan pakko päästä tanssimaan! Enkä vissiin ollut ainoa, sillä koko alue oli täynnä tanssivia ihmisiä istuvien seassa. Fiilistä vaan paransi paistava aurinko. Ehottomasti yks näiden festarien parhaista kokemuksista.


Mew on kans yks mun yläastelemppareista, ja melko nopeasti pääsikin kunnon nostalgiafiiliksiin. Lievää uudelleenrakastumista oli ehdottomasti havaittavissa, sillä tää bändi on jostain syystä unohtunut jonnekin matkan varrelle siinä kun oon siirtynyt ipodista spotifyyn. Nyt on hyvä aika korjata tilanne.


Ultra Bran keikka oli koko festareiden viimenen, ja mun mielestä erittäin hyvä lopetusbändi. Ei nimittäin varmaan oo kovin useaa ihmistä, joka ois täysin säästynyt Ultra Bralta. Olin jo aiemmin Provinssista käyneiltä kuullut, että luvassa on melkonen karaoke-keikka, ja se on kyllä melko hyvä sana kuvaamaan tätä, sillä yleisö oli erittäin helposti laulatettavissa :D Mulle iloinen yllätys on se, että mun lempibiisi Vesireittejä soitettiin, vaikka olin täysin varautunut siihen ettei sitä kuulla.

Imagine Dragons veti kans tosi hyvän keikan. Mulle tää bändi on aina ollut semmonen, että oon kuunnellut sitä jonku verran, mutten hirveesti, mutta oon kyllä kuullut sen olevan huikea livenä, ja voin vahvistaa huhut. Näiden biisit sopii aivan täydellisesti livenä kuunneltaviksi, kylmät väreet taattu.
Pariisin Kevät valitettavasti oli jokseenkin pettymys. Ei sillä, että keikka ois välttämättä ollut mitenkään huono, mutta ehkä mä vaan tykkään vääristä biiseistä. Tällä keikalla nimittäin soitettiin lähes pelkästään niitä biisejä, jotka mää hyppään yli levyltä, ja mun lempibiiseistä soitettiin vain pari. Oli kuitenkin ihanan värinen taivas, rannan vieressä oleva lava oli tunnelmallinen.

Erittäin makoisat pullavohvelit, joiden kanssa samalta kojulta sai myös aivan älyttömän hyvää kahvia.

Herkkulautanen (sisälsi KAIKKEA kiinalaisen ruuan kojulta :D)

Kaiken kaikkiaan oli siis aivan mahtavat festarit. Tänä vuonna oli tosi paljon hyviä esiintyjiä, joten viikonlopusta nauttiminen ei ollut mitenkään haastavaa. Meidät liput oli tosiaan synttärilahjaksi saadut Premium-liput, joilla päästiin tietyissä paikoissa jonojen ohi, ja päälavan vieressä oli tosi hyvällä paikalla myös Premium-anniskelualue. Ja kaikista parasta: PREMIUM-VESSAT, jotka oli siis ihan aidot ja oikeat vessat. Sen yhden bajamaja-käynnin jälkeen kyllä kiittelin näitä lippuja joka kerta kun kävin premium-vessassa.

12.7.2017

Superhauskaa (ja kuinka photobucket petti meidät kaikki)

Tän merkinnän oli alunperin tarkoitus keskittyä alkukesän tapahtumiin, mutta kun pari päivää sitten avasin blogin sitä merkintää aloitellakseni (ja uudet ulkoasugrafiikat asettaakseni), kohtasin ihanan yllätyksen: blogin kaikki kuvat on kadonneet.

Photobucket on siis ovelasti mennyt päivittämään ehtonsa niin, että sinne ladattuja kuvia ei voi enää upottaa kolmansien osapuolien sivustoille ilmaisella tunnuksella. Oon käyttänyt photobuckettia vuodesta 2007, joten voitte kuvitella mikä määrä eri blogien kuvia mulla on sinne ladattuna. Nyt, vaihtoehtona on siis joko maksaa 400e/vuosi tunnuksesta, jolla kuvat palautuu näkyviin, tai ladata kaikki kuvat eri palvelimelle ja korjata kaikkien merkintöjen linkit. Mukavaa!

Tarpeetonta liene sanoa, että aion ihan juuri poistaa koko photobucket-tunnukseni, passiivisaggressiivisen palautteen kera. Kuvalinkkejä korjailen tästä blogista sitä mukaan kun jaksan, mutta suurin osa blogin näyttökerroista tulee aina uusille merkinöille joka tapauksessa, joten asia ei ole ykkösenä päiväjärjestyksessä.


Tämä vastoinkäyminen vähän lannisti mun innokasta blogaushalukkuutta, jolla bloggerin tällä kertaa avasin, mutta tässä silti pari kuvaa kesältä tähän mennessä:

Pride-marssille osui aivan jääääärjettömän hyvä ilma. Hetken kerkes jo olkapäät punottaa, mutta onneksi yhdellä seurueesta oli sit aurinkorasvaa, oisin nimittäin ollut marssin jälkeen melko kärvähtänyt ilman :D 


Suoritettiin parin viimeviikon aikana kunnon maakuntamatkailua: Käväistiin ensin Raahessa (jossa vietettiin pitkästä aikaa kunnon eeppinen museonrantailta Ollinsaarijatkoilla), ja saatiin idea sitten, että hei, nythän vois lainata iskän Volvoa, ja lähtä käymään pienellä reissulla. Niin me sit käytiin Porissa, Kausalassa, ja Porvoossakin pieni päiväreissu. Oli kyllä pitkästä aikaa kiva päästä ajelemaan kesäisiä maanteitä pitkin, vaikka muuten en ookaan autoa kaivannut sen jälkeen kun se myytiin.

Kuvan minigolf-kenttä oli muuten ihan rikki, kentällä oli niin paljon kaiken maailman havunneulasia, ettei tässä pelissä pärjännyt taidolla vaan tuurilla, mikä johtikin siihen, että voitin - ensimmistä kertaa ikinä - Jussin minigolffissa!

Pari päivää sitten kamppailtiin sen kanssa, miten meidän sulakkeet riittää meidän teknologialle. Meillä nimittäin jo aiemmin muuton yhteydessä paukkui sulakkeet, kun kytkettiin meidän koneet, konsolit, telkkari, akvaario yms. olohuoneeseen, ja silloin ratkaisuna vedettiin eteisestä jatkoroikalle mun tietokone. Nyt kun tehtiin pientä koneiden uudelleenjärjestelyä (ts. Jussille streamikone ja vaihdeltiin vähän koppia), kohdattiin uudelleen sama ongelma. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, kaikki laitteet toimii ja sulakkeet ei poksu!


Ollaan ehditty nyt muutama päivä huilia kotona, perjantaina sitten taas reissun päälle, ja suuntana Ilosaarirock. Kyllä sitä ehti jo ihastua taas siihen, miten helposti autolla pääsee joka paikkaan, koska oikeasti, Suomessa on ihan hemmetin vaikeaa matkustaa itä-länsi-suunnassa???