Pink Paw Print

21.5.2017

Prokrastinaation jalo taito

Yleisesti ottaen oon elämäni aikana saanut aika paljon kehuja siitä, että oon ahkera, tehokas ja tunnollinen. Mun omakuva itsestäni on kuitenkin enemmän laiska ja mukavuudenhaluinen. Paljon on pitänyt siitäkin itsensä kanssa neuvotella, että millonhan sitä on laiska, ja milloin sitten ihan oikeasti vaan todella väsynyt ja levon tarpeessa, ja miten laiska ja mukavuudenhaluinen on oikeasti enemmän itsensä haukkumiseen käytettäviä moitteita, kuin varsinaisia luonteenpiirteitä, ihan kuten tyhmä ja aikaansaamaton.

Joka tapauksessa, tällä hetkellä, todella laiska fiilis.

Pari viime kuukautta tuntuu humpsahtaneen jotenkin tosi kiireellä, ja hieman sumussa. Vähän koko ajan ollut sellanen fiilis, että "no nyt vielä loppurutistus!" ja sitten se ei ookaan vielä loppurutistus vaan oikeesti on vielä hommaa. Joka tapauksessa, viime viikon koekasan ja "loppurutistuksen" jälkeen, mun aivot totaalisesti heittäytyi narikkaan ja kesälomafiilikseen, ja oon kirjaimellisesti 4 päivää yrittänyt tehdä jotain, saamatta mitään aikaiseksi. Ongelmana kuitenkin se, että vielä pitäis jostain kaivaa inspiraatio näihin kevään viimesiin hommiin. Jutun ei pitäis olla kiinni levosta, sillä mun edellinen koe oli torstaina, ja sen jälkeen mulla on ollut hyvin aikaa levätä ja viihdyttää itseäni, että jaksaisin vielä palata hommiin. Mutta nyt ei meinaa millään lähteä.

Jussin pääsykoemateriaaleissa oli artikkeli, jossa pohdittiin, että aikaansaamattomuuden tunne olisi huipussaan 20-25-vuotiaana, ja etenkin akateemisessa ympäristössä. Yllättäen myöskään perfektionismi ei ehkäissyt aikaansaamattomuuta, vaan päinvastoin ennusti sitä. Ihanaa. Tässähän voi melkein heittäytyä olosuhteiden uhriksi!

Pystyn kyllä myöntämään sen, että sillon kun rupean hommiin, niin asioita tapahtuu, ja reippaaseen tahtiin. Toisaalta voisin kyllä palkita itseni myös erittäin hyvästä prokrastinaatiotaidoistani. Yleensä velvollisuuksien lähestyessä ensin siivotaan koko kämppä lattiasta kattoon, ehkä siivotaan laatikoitakin, silloin tällöin vaatekaappi. Oon tosi hyvä tekemään opiskelusuunnitelmia, ja tekeen niistä todella hienon näkösiä, koristelemaan muistiinpanoja ilman, että luen niitä. Parhaimmillani voin myös avata kirjan eteeni ja tuijottaa sen ohi pöytään haaveillen omiani, jos mitään muuta keinoa velvollisuudenvälttelyyn ei löydy.

Blogia en ole päivittänyt moneen kuukauteen, mutta nyt kun vaihtoehtona on joko tuutorointiraportin kirjoittaminen, opparisuunnitelman kirjoittaminen tai isotooppilääketieteen kokeeseen lukeminen, yhtäkkiä mun vaan teki mieli tehdä juuri tätä! Viime aikoina oon myös miettinyt, pitäiskö kokeilla omien saippuoiden valmistusta, ja tekis mieli tää bloginkin ulkoasu päivittää. Mistä tavallaan pääseekin miettimään, että kokonaisuudessaan ei oikeastaan ole kyse siitä, etten saa aikaiseksi mitään, vaan etten saa aikaiseksi sitä mitä pitäisi.

Ja koska tää on ensimmäinen päivitys vuonna 2017, juhlitaanko asioita, joita OLEN saanut tänä keväänä aikaiseksi?

PALJON kouluhommia. Sitä ei voi kieltää. Tää meidän bioanalyytikkopäivän videoprojekti on varmaan yksi suurimmista hommista, ja jää kyllä iki ajoiksi mieleen sellasena "ei helvetti ei tää vaan koskaan voi tulla valmiiks?!"-projektina, joka valmistuikin aikatauluansa edellä. Onnistuttiinhan sitä someakin vähän kuohuttamaan :D
Samuli Putron keikka, pitkästä aikaa. Sattui olemaan juuri sopivasti mun synttärien aikaan, joten ostin sen itselleni vähän niinkuin lahjana.
Käytiin Jussin kanssa Tallinassa. Tää on ollu mun "to do"-listalla ERITTÄIN pitkään, koska c'mon se on tossa vieressä ja sinne pääsee halvalla. Tuli tarpeeksi hyvä laivatarjous eteen, niin tulipa viimein sielläkin käytyä, ja pakko kyllä sanoa, että ens kerraksi täytyy varata paljon enemmän aikaa!
Vappukin oli, mutta enemmän se aikaansaaminen tässä on ollut se haalarimerkkien kiinni ompeleminen ja ihmisten ilmoille lähteminen, kylmästä ilmasta huolimatta. 

Tää on kyllä enemmänkin jonkun muun aikaansaannos, mutta jotain, mitä oon käynyt ihmettelemässä joka kerta kun oon käynyt Raahessa: meidän vanhojen kotitalojen purkamista. Niin ne yksi kerrallaan päätyi romuksi. Hauska ajatella, että sitä pihapiiriä ei ole siinä enää ihmeteltävänä!
Tanssin kevätkausi on pian purkissa! Tässä meidän jazztanssin ryhmä, meillä oli juuri tänään kevätnäytös :) Ensi viikolla enää yhdet treenit ja showcase night, ja sekin on sitten siinä. Sanoisin jotenkin, että muutenkin tosi antoisa kevät ollut tanssin suhteen. Alkukevään olin toooosi pienessä ryhmässä ja saatiin melkein yksityisopetusta, ennen kuin ryhmä lopetti juurikin kokonsa takia, ja siirryin tähän isompaan. Myös se joulun jälkeen aloitettu baletti on kyllä tarjonnut mulle ihan uudenlaisia haasteita tanssin saralla :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

:3